Valjakkoajo - vanha laji modernissa muodossa

Valjakkoajoon tarvitaan kuski, groomi eli vaunuavustaja, hevonen tai poni (tai useampia), valjaat ja vaunut. Hevosen tai ponin rodulla ei sinänsä ole merkitystä, kunhan sillä on riittävästi kapasiteettia suorittaa vaaditut tehtävät. Valjakkoajo ja raviurheilu ovat eri asioita. Ainoa yhteneväisyys lajeilla on se, että hevonen vetää vaunua/kärryä, jossa on ihminen.

Yksikössä on yksi hevonen tai poni ja parivaljakoissa kaksi hevosta tai ponia vetää vaunua rinnakkain. Suuremmissa hevosmaissa kilpaillaan myös mm. nelivaljakoilla sekä tandemeilla.

Valjakkoajokilpailussa on kolme osakoetta: koulu-, maraton- (eli kestävyys-) ja tarkkuuskoe. Se vastaakin pitkälti kenttäratsastusta ja vaatii niin hevoselta, kuskilta kuin groomiltakin hyvää kuntoa. Lajin vaativuuden takia hevosten hyvinvointiin kiinnitetään erityistä huomiota kilpailujen aikana. Kolmipäiväisissä kilpailuissa hevoset käyvät eläinlääkärin tarkastettavana useaan otteeseen.

Valjakkoajossa järjestetään myös kilpailuja, joissa on vain yksi tai kaksi osakoetta - useimmiten koulu ja/tai tarkkuus. Niistä on hyvä aloittaa valjakkoajon kilpailu-ura. Helpoimmissa luokissa voi ajaa esim. koppakärryillä ja ravivaljailla. Kokemuksen kertyessä ja luokkien vaikeutuessa oikeanlaisten, valjakkoajoon tarkoitettujen varusteiden merkitys kuitenkin kasvaa.

Kilpailuissa osakoetulokset ilmoitetaan virhepisteinä. Lopputulos saadaan laskemalla kaikkien kolmen osakokeen tulokset yhteen. Mitä vähemmän virhepisteitä on, sen parempi.

Koulu

Koulukokeessa valjakko esittää ennalta määrätyn ohjelman, joka sisältää käyntiä, ravia, pysähdyksiä ja peruutuksia esitettyinä suorilla ja kaarevilla urilla - aivan kuten kouluratsastuksessakin. Vaikeimmissa luokissa osa ohjelmasta ajetaan yhdellä kädellä ohjista kiinni pitäen ja nelivaljakoiden ohjelmissa on myös avotaivutusta. Suurimmassa osassa valjakkoajon kouluohjelmista ei ole laukkaa lainkaan.

Valjakkoajon kouluosuudella ääniapuja saa käyttää kohtuudella. Pakollisiin varusteisiin kuuluvat mm. kuskin jalkojen päällä oleva ajoesiliina sekä kuskilla ja groomilla päähine ja hanskat.

Tuomarit arvostelevat kouluratsastuksen tapaan liikkeiden suorittamista, hevosen kuuliaisuutta, rentoutta ja askellajien lennokkuutta, kuskin apujenkäyttöä sekä teiden ajamisen tarkkuutta. Oma arvostelukohtansa on myös valjakon ulkonäölle.

Maraton

Maratonkokeen pituus on luokan vaikeustasosta riippuen 6-17 km ja siihen sisältyy noin 5-8 estettä. Maraton sisältää kolme osiota ja koko radan suorittamiseen kuluu kultakin valjakolta tunnin verran aikaa. Maratonin eri osuuksille on asetettu ihanneaika, jonka ylittämisestä ja alittamisesta seuraa virhepisteitä. Ensimmäisellä A-osuudella askellaji on vapaa. Sen jälkeen suoritetaan D-osuus, joka ajetaan käynnissä.

Kolmannella eli E-osuudella ajetaan esteitä. Esteet voivat muodostua esim. kivistä, puista tai muureista. Mukana voi olla myös vesieste ja siltoja. Estealueelle on merkitty kirjaimin portteja, jotka pujotellaan ratamestarin määräämässä järjestyksessä mahdollisimman nopeasti. Kukin valjakko voi sääntöjen puitteissa päättää itse esteillä ajamansa reitit riippuen esimerkiksi siitä, kumpaan suuntaan hevonen kääntyy paremmin.

Estealueilla vietetyt sekunnit muunnetaan virhepisteiksi - mitä kauemmin ajaa estettä, sitä enemmän kertyy virhepisteitä. Virhepisteitä tulee myös esim. vaunujen kaatumisesta tai jos groomi putoaa vaunusta.

Tarkkuus

Tarkkuusosakilpailussa on 14-20 kartioista (”keiloista”) muodostettua porttia. Portit on merkitty numeroin ja kartioiden etäisyys toisistaan on luokan vaikeustasosta riippuen 20-40 cm enemmän kuin kunkin valjakon vaununleveys. Ennen radan ajamista kuskit saavat tutustua rataan jalan.

Tarkkuusajossa pätee pitkälti samat säännöt kuin rataesteratsastuksessa. Kartioiden päällä on pallot, joiden tiputtamisesta seuraa kolme virhepistettä per este. Rataan voi sisältyä myös esim. silta tai erilaisia puomeista rakennettuja ajettavia kulmaesteitä. Lisäksi portit voidaan laittaa sarjaesteeksi ns. siksak- tai serpentiinimuotoon.

Valjakon tulee suorittaa rata ratamestarin määräämän enimmäisajan alittaen ja mahdollisimman vähän palloja pudottaen. Väärän radan ajamisesta valjakko hylätään. Tarkkuudessa voidaan järjestää myös uusinta.

Groomi

Groomi eli vaunuavustaja on oleellinen osa valjakkoajoa. Ilman groomia valjakko ei voi startata yhteenkään osakokeeseen lukuun ottamatta pikkuponien luokkia. Groomin tehtäviin kuuluu mm. valjakkotarkastuksessa tai palkintojenjaossa seistä hevosen edessä ja kuolaintarkastuksessa avata hevosen suu tarkastajalle. Groomin on suotavaa olla kokenut hevosihminen, joka pystyy tarvittaessa avustamaan, jos valjakko joutuu ongelmiin.

Koulussa ja tarkkuudessa groomin tehtävä on lähinnä istua kyydissä ja olla edustava. Maratonilla groomi seisoo vaunujen takaosassa vaihtaen painoa puolelta toiselle kaarteiden mukaan ja näin tasapainottamalla estää vaunua kaatumasta tiukoissa ja vauhdikkaissa kaarteissa. Lisäksi groomin tehtäviin kuuluu irrottaa vaunut niistä kuitenkaan poistumatta, jos valjakko ajautuu liian lähelle esteiden rakenteita ja jää jumiin. Groomi pitää myös useimmiten huolta siitä, että valjakko pysyy maastossa oikealla reitillä ja ihanneajoissa.

Koulu- ja tarkkuusosakokeessa groomi ei saa sanoa radalla sanaakaan, eikä missään osakokeessa ottaa ohjista kiinni, käyttää jarrua tai piiskaa.

Nykyaikaisen kilpavaljakkoajon historia maailmalla ja meillä

Hevosilla ja muilla kavioeläimillä on ajettu jo muinaisista ajoista lähtien. Nykymuotoisen valjakkoajon ensimmäiset kilpailusäännöt kirjoitettiin 1960-luvun lopulla Kansainvälisen ratsastajainliiton (FEI) presidenttinä 1964-1986 toimineen Prinssi Philipin johdolla. British Driving Society (BDS) oli järjestänyt vuodesta 1965 lähtien valjakkoajotapahtumia, joissa kilpailtiin ”maasto- ja esteajossa”. Prinssi Philip näki vastaavanlaisen kilpailun Saksassa 1968 ja innostui lajista niin paljon, että alkoi kehittää sille kansanvälisiä sääntöjä kenttäratsastuksen kilpailusääntöjen pohjalta. Ensimmäiset valjakkoajosäännöt tehtiin nelivaljakoille. Uusien sääntöjen mukaiset nelivaljakkokilpailut järjestettiin ensi kertaa vuonna 1970 Sveitsissä. Jo vuonna 1971 Unkarissa ajettiin EM-kilpailut ja 1972 Saksassa MM-kilpailut. Suomalaisen valjakkoajon juuret voidaan yhdistää armeijan tykistöön, missä sitä harjoitettiin veto- ja ratsukkovaljakoilla. Ennen sotia Perkjärven tykistöleireillä järjestettiin 2-4 hevosen valjakoille nopeus- ja tarkkuuskilpailuja. Toiminta kuitenkin loppui, kun hevoset saivat väistyä motorisoitujen ajoneuvojen tieltä.

Nykymuotoinen valjakkoajo saapui Suomeen vuonna 1986, kun sipoolaisen Savijärven kartanon isäntä Rolf Simonsén alkoi herättää lajia henkiin. Samana vuonna Husaariratsastajat Ry järjesti ensimmäiset valjakkoajokilpailut. Siitä lähtien maassamme on kilpailtu valjakkoajossa aktiivisesti, vaikkakin kilpailevien valjakoiden määrä on pysynyt suhteellisen pienenä, noin 100 tietämillä.

Ensimmäiset suomalaiset valjakkoajon kilpailusäännöt tehtiin juuri ennen ensimmäisiä kilpailuja ruotsalaisten sääntöjen pohjalta. Käännöstyön teki Lasse Holmström. Sittemmin Aarre Vainio sai tehtäväkseen kehittää Suomeen soveltuvat kilpailusäännöt, jotka pohjautuivat FEI:n sääntöihin. Nykyiset suomalaiset valjakkoajon kilpailusäännöt ovat pitkälti yhtenevät FEI:n sääntöjen kanssa. Sääntöjä muokataan ja kehitetään edelleen. Vaikka maratonradat ovatkin lyhentyneet lajin alkuaikojen yli 40 kilometristä nykypäivän alle 20 kilometriin, radat ovat muuttuneet huomattavasti teknisemmiksi. Kolmipäiväisissä kilpailuissa viimeisenä osakokeena ajettavan tarkkuuden merkitystä kokonaistuloksiin on lisätty vaikeuttamalla ratoja.

Valjakkoajoon liittyvät ajovarusteet ovat vuosien saatossa kehittyneet ja kehittyvät koko ajan. Silti monet perinteet ovat kuitenkin säilyneet vahvasti nykypäivään asti - kolmesta osakokeesta kaksi ajetaan edelleen vanhan ajan tyylisiä hienoja vaunuja, valjaita ja vaatteita käyttäen.

Lisätietoja valjakkoajosta saa parhaiten lukemalla läpi valjakkoajon kilpailusäännöt, joissa on kerrottu myös oleellisia valjakon varusteisiin liittyviä asioita. Säännöt ja kouluohjelmat voi tulostaa suoraan SRL:n sivuilta materiaalisalkusta. Lisätietoja valjakkoajosta: http://www.valjakko.net

Suomalaisvaljakoiden menestys MM-kilpailuissa

Suomessa on kaiken kaikkiaan noin 100 kilpailevaa valjakkoa. Vaikka laji on Suomessa verrattain pieni, maamme parhaat valjakkokuskit kuuluvat myös maailman parhaisiin. MM-mitalien lisäksi suomalaiset ovat keränneet PM-kilpailuista lukuisia henkilökohtaisia ja joukkuemitaleita vuodesta 1989 lähtien.

Hevosyksiköiden ja -parien MM-kisoihin on yleensä osallistunut 60-70 valjakkoa, poniyksiköihin noin 30. Hevosyksiköiden joukkuekilpailussa on ollut mukana noin 20 joukkuetta. (MM-kilpailuissa joukkue muodostuu kahdesta tai kolmesta valjakosta. Lopputuloksissa otetaan huomioon kahden parhaan valjakon tulos per osakoe. Joukkuekilpailussa palkitaan mitalisijat eli kolme parasta joukkueiden lukumäärästä riippumatta.)

Alla olevassa listassa henkilökohtaisissa tuloksissa on mainittu vain kokonaiskilpailun mitali- ja palkintosijat, joukkueiden kokonaiskilpailutuloksissa kaikki tulokset. Muussa tapauksessa on ilmoitettu vain kilpailuun osallistuneen valjakon nimi.