Kilpailukausi on tältä vuodelta ohi ja kuskit hevosineen latautuvat jo tulevalle vuodelle. Kulunut kilpailukausi oli lajin kannalta myönteinen, vaikka vuoden päätapahtumassa – pohjoismaiden mestaruuskilpialussa – menestys ei ollut aivan tavoitteiden mukainen. Myönteisenä kehityksenä voidaan pitää aluekilpailuja, joita järjestettiin Kouvolassa, Urjalassa ja Joensuussa. Varsinkin Kouvolan kilpailu sai runsaasti kiitoksia kuskeilta.
Kilpailujen järjestäjät saivat olla tyytyväisiä, koska useimmissa kansallisissa kilpailuissa osallistuja määrät oliva neljänkymmenen molemmin puolin. Valjakkoajoon on tullut uusia harrastajia ja alueellinen valmennus- ja kilpailutoiminta on käynnistynyt. Aluetoiminta antaa mahdollisuuden uusien lajista kiinnostuneiden nuorten ja vähän varttuneempienkin saada lajista tuntumaa kohtuukustannuksin.
Monesti nuoret päätyvät valjakkoajoon, kun oma shetlanninponi on käynyt pieneksi ratsastukseen. Kilpailuvietti voi olla joskus voimakkaampi kuin tieto ja taito, jolloin kilpailurasitus ja –jännitys voi muodostua liian suureksi sekä ponille että kilpailijalle. Shetlannin-ponivaljakko nykysääntöjen mukaan vetää itsensä painoista taakkaa. Hevosvaljakot pääsevät suhteellisesti puolta kevyemmällä. Tämän johdosta kilpailusääntöjä on tulevalle kaudelle muutettu yksikköponien osalta siten, että valjakossa ei tarvitse käyttää groomia eli vaunuavustajaa. Uusi sääntö ei kuitenkaan kiellä ottamasta groomia mukaan, jos nuori kilpailija tuntee olonsa yksin turvattomaksi maratontaipaleella. Tärkeintä on huolehtia hevosten ja ponien sekä kuskien turvallisuudesta ja hyvinvoinnista.
Uusia ajatuksia on viritelty myös kansainvälisiin kilpailusääntöihin. Mielestäni hevosvaljakkoajon perinteitä murennetaan, mikäli vastaisuudessa koulu- ja tarkkuuskokeessa ei nähdä vaunuissa valjakon kokonaisuuteen hyvin sopivaa groomia. Tällöin menetetään lajin kiehtovuutta ja tiimityöskentelyn suomaa iloa. Mitä voitetaan ? Tuskin ainakaan harrastajia lisää.
Lajin suosion kasvattaminen edellyttää kansallisten kilpailujen lisäksi myös aluekilpailujen järjestämistä. Aluekilpailuihin osallistumisen kynnys on matalampi. Kilpaileminen lähialueella on monin verroin halvempaa kuin esim. lähteä Pohjois-Karjalasta Länsi-Suomeen.
Ensiaskeleita ottavalle kuskille myös paineet ovat pienemmät ja tällöin kilpailukokemuksista jää hauskat muistot.
Tuleva vuosi on jälleen suomalaisille hevosyksiköille näytön paikka. Tavoitteena on lähettää iskukykyikinen henkisesti ja fyysisesti hyvin valmentautunut joukkue Ranskaan Contyn. Joukkue tullaan valitsemaan tulevan kesän kotimaisten ja kansainvälisten kilpailunäyttöjen perusteella.
Yhtenä mukavana muistona viime kesästä itselleni jäi kahden 10 vuotta taukoa pitäneen Ultsin (Ulla Kemppainen) ja Reden (Reijo Kuhakoski) istuminen jälleen kilpavaljakon kuskinpukille entistäkin taitavimpina.
Me kuskit ja kilpailujen järjestäjät olemme saaneet nauttia koko Suomen valjakkoajokilpailuhistorian aikana kahden väsymättömän lajin monitaitoisen asiantuntijan tuesta. Valjakkoajo meillä Suomessa tuskin olisi kehittynyt haparoivista ensiaskeleista maailman parhaimmistoon ilman Rolfi Simonsenia. Moni kilpailu olisi jäänyt järjestämättä ilman Aarre Vainion ehtymätöntä työpanosta ja innostusta kehittää valjakkoajon sääntöjä ja tulospalvelua.
Lämmin kiitos teille molemmille tekemästänne työstä.
Raikkaita Rekikelejä Jouluksi ja Menestyksellistä Valjakkovuotta 2002
Heikki Heiskanen
 |
Lipizza-tamma
Sojka ja allekirjoittanut kesällä 2001. Tamma siirtyi vehreämmille
laitumille 25.10. 2001.
|